Hevoset

Kasvatus

Kilpailut

Meriitit

KTK-II , KRJ-I , Siegerfamilie

Syntynyt

18.07.2014, 24-vuotias

Koulutustaso

Grand Prix

Rekisterinumero

VH14-021-0597

Omistaja

Kati (VRL-00102)

Kiltti, aavistuksen laiska ratsu jota saa muistuttaa tasaisin väliajoin tahdin säilymisestä. Suorittaa tehtävät helposti, mutta sille päälle sattuessaan tahmean näköisesti. Maastoratsuna verraton, pystyy nukkumaan samalla kun löntystää eteenpäin.

i. Bember 166cm m trak

ii. Till 168cm m trak

iii. Vinzenz 173cm mrn trak

iie. Teresia 165cm m trak

ie. Berlin 164cm rt trak

iei. Pankraz 172cm rt trak

iee. Belinda 165cm prt trak

e. Laura 162cm m trak

ei. Arkadios xx 168cm tprn xx

eii. Artair xx 167cm rn xx

eie. Chelsea xx 170cm tprn xx

ee. Lena 163cm m trak

eei. Kaspar 166cm rt trak

eee. Lise 162cm m trak

i. Bember on Saksassa laajalti tunnetun trakehnerori Tillin yksi ensimmäisiä jälkeläisiä. Vasta kahdeksanvuotias ori kilpailee tällä hetkellä Intermediate tasolla ja oria on kehuttu erityisesti sen kuuliaisuudesta sekä hyvistä, puhtaista askellajeistaan. Tummanpuhuva ori on Kurt Leberin kasvatteja, joka myytiin nuorena lupauksena tunnetulle saksalaiselle hevoskasvattajalle. Noin vuosi takaperin ori kuitenkin vaihtoi omistajaa, jonka jälkeen Bemberin kilpailu-ura on lähtenyt selvään nousukiitoon. Tällä hetkellä oria ratsastaa yksi Euroopan puhutuimmista tulokkaista, Tobias Donner.

ii. Till on alkujaan pienen saksalaisen siittolan kasvatti, jonka nimi nousi nopeasti jokaisen saksalaisen hevosmiehen huulille. Lihaksikas sukkajalkainen ori teki tuomareihin vaikutuksen jo ensiesiintymisellään kouluradoilla. Orin ehdottomiin vahvuuksiin kouluohjelmissa kuuluvat sulavat laukanvaihdokset, sekä erityisen lennokkaat ja irtonaiset liikkeet. Kirsikkana kakun päällä tämä musta ori on leppoisa kaveri käsitellä, eivätkä yllättävätkään tilanteet ole saaneet Tilln rauhallista käytöstä järkkymään. Ori kisasi vuoteen 2010 saakka Grand Prix tasolla, menestyen yhtä järkähtämättömän varmasti, kuin orin luonnekin antaa luvata.

ie. Berlin on tunnetuimman jälkeläisen Bemberin tapaan Kurt Leberin kasvatteja. Rautias, 164cm korkea läsipäinen tamma, kilpaili tasaisen varmasti Va A tasolla useamman vuoden, ennen kuin Berlin sairastui krooniseen kaviokuumeeseen. Sairauden toteamisen jälkeen tamma sai jäädä kotitilalleen Kurtin lasten hoidokiksi. Jäleläisiä tamma sai kaikkiaan vain kolme kappaletta, sillä Berliniä ei varsotettu enää sen sairauden toteamisen jälkeen.

e. Laura on Vorgarten Trakehnersin kasvatti, joka on tullut tunnetuksi hyvänä periyttäjänä ennemmin, kuin kilpailusuorituksistaan kouluradoilla. Kuusivuotiaana kantakirjattu musta piirtopäinen tamma on tähän mennessä saanut kuusi jälkeläistä, joista neljä on menestynyt hyvin vaativan tason kouluratsastuskilpailuissa ja lisäksi kaikki Lauran jälkeläiset on hyväksytty rotunsa kantakirjaan. Nuoremmalla iällä temperamenttiseksi kuvailtu Laura on rauhoittunut iän myötä ja nyt seitsemäntoistavuotias tamma on omistajansa sanojen mukaan rauhallinen ja miellyttävä käsitellä.

ei. Arkadios xx syntyi Iso-Britanniassa Aces Acresilla ja tästä tummanpunarautiaasta orista oli alunperin tarkoistus tulla vanhempiensa tavoin menestyksekäs risuestelaukkuri. Arkaidos kehittyi kuitenkin hitaasti, eikä hintelän orin uskottu koskaan menestyvän laukkaradoilla, joten se myytiin kaksivuotiaana. Arkaidos kiersi omistajalta toiselle, kunnes se monen mutkan kautta päätyi Ruotsiin Johanna Blomqvistin omistukseen. Uudessa kodissaan Arkaidos sai lisäkoulutusta ja reilun vuoden kuluttua Ruotsiin muutostaan Arkaidos nähtiin ensimmäisen kerran kisakentillä. Blomqvistin kanssa Arkaidos kiersin helpon tason koulu- ja estekisoja, kunnes parivaljakon ykköslaji löytyi kenttäratsastuksesta.

ee. Lena ostettiin Vorgartenin siittolaan kymmenenvuotiaana. Tätä ennen tämä kokomusta tamma kisasi harvakseltaan helpoissa koululuokissa omistajansa Helen Draumerin kanssa, mutta kaksikon tiet erosivat Helenin jouduttua rahavaikeuksiin. Vorgarteniin muutettuaan Lenasta tehtiin täysipäiväinen siitoshevonen, koska tamma polveutuu tunnetusta trakehnertamma Laviniasta ja lisäksi siittolan omistajat mieltyivät Lenan säyseään ja yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Rakenteeltaan hieman raskasluustoista Lenaa astutettiin lähinnä täysiverioreilla ja päätös on ollut hedelmää kantava, sillä nimenomaan täysiverioreilla siitetyt jälkeläiset ovat olleet etenkin rakenteeltaan ihanteellisia trakehner rodun edustajia. Sukuselvityksestä kiitos noose!

trak-t. Rosenhof Lydia

s. 22.11.2014

i. Godehard

om. Stall Katina

KTK-I, KV-II

trak-t. Rosenhof Lili

s. 10.12.2014

i. Bardulf

om. Rosenhof

KTK-III, KRJ-II

trak-o. Rosenhof Laurenz

s. 10.01.2015

i. Nazgûl

om. Jadessa WB

KTK-I

drp-t. Rhof Peach Kisses

s. 16.03.2015

i. Damn Good

KRJ-I, KV-II

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 1.74 op. Nopeus ja kestävyys 0.00 op. Kuuliaisuus ja luonne 3292.06 op. Tahti ja irtonaisuus 3526.69 op. Tarkkuus ja ketteryys 0.00 op. Kouluratsastuksessa 6818.75 op. (vaikeustasolla 11)

24.12.2014 VSN Rosenhof » 3/4 (4½-5-5-4-3-3½-3½-3½-2-2½ = 36,5) 25.12.2014 VSN Rosenhof » 3/4 (4-4-4-3½-3-3-3½-3-3½-3 = 34,5) 11.01.2015 VSN Rosenhof » RCH 10p. (4½-4½-4½-3½-4-3½-3½-3½-2-2½ = 36) 5.3.2016 Stutenschau , Familiensammlungen > Reservesiegerfamilie

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Murke Tulin tänään valmentamaan Pulmua ja Lieselottea kouluvalmennuksen merkeissä. Tällä kertaa aiheena olisivat laukanvaihdot. Ja niitä täytyisi saada tehtyä grand prix tasoon vaativat 9. ja vaihdot joka askeleella. Aloittelimme alkuverryttelyistä, joissa teimme harjoitusravissa isoa kiemuraa maneesin keskelle. Lieselotte oli tänään hieman kankea, eikä taipunut niin hyvin, kuin viimeksi. Pienen alkukankeuden jälkeen tamma alkoi kuitenkin taipua paremmin ja lopetimme kiemuran tekemisen. Käskin Pulmun ratsastaa Lieselotte syvälle kulmiin, jotta taivutuksia tulisi mahdollisimman paljon. Lieselotte eteni reippaasti kauniissa ravissaan ja kuunteli tarkkaavaisena Pulmua. Aloitimme etu- ja takaosakäännöksistä. Lieselotte toimi kuin ajatuksesta ja käännökset menivät todella hienosti. Annoin ratsukon laukata hetken melko vapaasti uralla laukkaverryttelyiksi, jonka jälkeen aloittaisimme laukanvaihdot. Laukassa Lieselotte oli innoissaan ja hypähteli outoja pieniä hyppyjä välillä. Muutenkin tamma yritti hieman kiihdytellä liikaa vauhtia, mutta Pulmu piti sen päättäväisenä oikeassa tahdissa. Huikkasin ratsukolle, että aloitetaan tehtävä maneesin keskihalkaisijalla. Eli ensiksi kokeiltaisiin vain parin askeleen välein muutema vaihto. Ensimmäisillä kerroilla Lieselotte yritti hieman luistaa tehtävästä ja laukata pelkästään eteenpäin. Pulmu muistutti Lieselottelle kuitenkin usein, mitä pitää tehdä, joten lopulta sai tamman vastaamaan vaihtoapuihin kunnolla. Aloitimme laukanvaihdot joka askeleella. Kun tamma oli saatu hieman vetreytettyä vaihtoihin, joka askeleiset vaihdotkaan eivät tuottaneet ongelmia. Aluksi vaihtoja oli vain 4, mutta pikkuhiljaa siirryttiin aina ylöspäin yhdeksään asti. Taas loppuvalmennuksesta Lieselotte alkoi toimia, kuin Pulmun mieli ja ratsukon menoa oli todella mukava katsoa. Erittäin onnistunut kouluvalmennus ja tämä ratsukko tulee varmasti keräämään paljon palkintoja kouluradoilta.

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Murke Pulmu N saapui maneesiin kauniin trakehnertamman Lieselotten kanssa. Tamma vaikutti oikein kiltiltä ja hienolta hevoselta. Pulmu N. lähti verryttelemään Lieselottea uraa pitkin. Jo alusta asti Lieselotte vaikutti kuuliaiselta ja kulki koko ajan kauniisti kaula kaarella käyttäen aktiivisesti takajalkojaan. Pulmu N. oli sanonut, että Lieselotte tarvitsisi harjoitusta piaffessa, joten se olisikin harjoittelun aiheena tänään. Aloitimme kuitenkin alkuverryttelyistä. Alkuverryttelyinä laitoin ratsukon menemään hieman jumppailupuomeja, vaikka ne eivät varsinaisesti kouluratsastukseen kuuluneetkaan. Pitkään ravipuomiharjoitusta ei tarvinnut tehdä, ennen kuin siirryttiin ravipohkeenväistöihin. Pohkeenväistöissä Lieselotte oli hieman tahmea. Raukka varmaan luuli, että nyt aletaan hyppäämään, kun kerta puomejakin oli. Pienen herättelyn jälkeen Lieselotte alkoi suorittaa pohkeenväistöä oikein mallikkaasti. Välillä askeleet yltyivät liian reippaiksi, jolloin väistö hävisi kokonaan. Pienen kokoamisen jälkeen kuitenkin sujui hyvin. Käskin ratsukon tulla toiseen päätyyn nostamaan laukkaa ja menin itse keskelle päätyä ohjaamaan heidän työskentelyään. Tarkoituksena oli ensin hieman koota laukkaa ja sitten tehdä laukanvaihtoja. Kokoaminen sujui erittäin hyvin, mutta laukanvaihdoissa oli aluksi pientä haparoimista. Kuitenkin nekin sujuivat suht hyvin. Seuraavaksi aloitettiinkin piaffen työstäminen. Ensimmäisillä kerroilla Pulmu N:n kertoman mukaan Lieselotten jalat menivätkin ristiin ja hyvä ettei tamma kaatunut. Tamma sai todenteolla katsoa jalkojensa paikkaa. Muuteman harjoituskerran jälkeen jalat alkoivat pikkuhiljaa löytää oikean paikkansa piaffessa. Toistimme piaffet muuteman kerran ja loppua kohden suoritukset vain paranivat. Lopussa näinkin oikein kaunista piaffea. Loppuverryttelyt ratsukko meni itsenäisesti, mutta niihin kuului paljon ympyröitä ja muita kiemuroita.

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana VRL-05772 Pulmun ja Liesen valmennus sujui kaiken kaikkiaan mutkattomasti ja ratsukko suoriutui tehtävistä kiitettävästi. Lieseä joutui herättelemään työntekoon melko kauan ja Pulmulla olikin kädet täynnä tahmean tamman kanssa. Tamman liikkeet jäivät laahaamaan eikä se millään olisi jaksanut tehdä siltä vaadittuja tehtäviä. Pulmu ei onneksi lannistunut lainkaan vaan annoin muutaman neuvon ja nainen pisti Lieseen liikettä! Valmennuksen puolivälissä pääsin näkemään tamman melkein parhaassa loistossaan kun treenasimme laukanvaihtoja joka askeleella. Laukanvaihdot joka toisella askeleella eivät tuottaneet ongelmia mutta ykköset saivat tamman jalat vähän solmuun. Tempo tippui aivan liian hitaaksi eikä Pulmukaan saanut potkittua tammaan lisää vauhtia. Otin avuksi taputukset joka vaihdon kohdalla jotta tehtävä helpottuisi ratsukolle, olin myös huomannut että taputus vaihtojen kohdalla auttoivat joitakin hevosia vaihtamaan. Aloin jo epäilemään omia taitojani valmentajana kun Lieseen ei vaan saatu sitä näyttävyyttä ja ykkösiä tuli vain kolme peräkkäin. Pitkän puurtamisen jälkeen saimme haluttuja tuloksia ja ykkösetkin sujuivat loppupeleissä melkein kuin vettä vain. Valmennuksen alkupuolella nähty tahmea tamma oli mennyttä ja nyt sainkin ihailla kun tumma tammaneiti esitteli kevyin askelein komeita vaihtoja. Pulmu hymyili tammansa selästä oikein onnellisen näköisenä ja Liese saikin kunnon taputukset onnistuneesta suorituksesta. Liesen kanssa kannattaa muistaa käyttää myös ääniapuja, tamma näytti reagoivan niihin erityisen hyvin. Ratsukko suoriutui siis oikein mallikkaasti valmennuksen tehtävistä ja niittävät varmasti jatkossakin mainetta ja kunniaa koulukentillä!

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana VRL-05772 Matkasin kohti Rosenhofin tiluksia, keli ei ollut mitä parhain mutta menetteli. Pulmu oli luvannut että voisin käydä tekemässä maastolenkin Liesen kanssa, kauniin tumman tamman kanssa. En ollut itse päässyt maastoilemaan aikoihin joten pieni metsälenkki mukavan ratsun kanssa oli paikoillaan. Liesen varustamisessa ei kauaa mennyt, tamma seisoskeli rauhallisen oloisesti käytävällä korviaan heilutellen. Nautin tallissa olevasta hiljaisuudesta, en nähnyt kuin muutaman tallityöntekijän vilaukseltaan. Kun tamma oli valmiina lähtöön, kävin vielä koukkaamassa itselleni kypärän päähän ja vaihdoin vettä pitävän takin päälleni. Ulkona oli tihuttanut koko aamun eikä keli ainakaan ollut helpottanut kun olimme Liesen kanssa lähdössä tallipihasta. ”Onneksi ei kuitenkaan kuin saavista kaatamalla sada” mumisin ja nousin Liesen selkään tuolilta. Alku matkan vain köpöttelimme ja ihailin upeita saksalaisia maisemia. Liese liikkui rentona ja näytti myös nauttivan ulkoilusta metsässä täysin siemauksin. Tamma askelsi hyvin varman oloisesti eikä minun täytynyt pelätä hetkeäkään varman maastoratsun selässä. Tihkusade oli jo onneksi loppunut kun käännyimme takaisin tallille päin ja aurinko pilkisti pilvenreunan takaa. Keli oli mitä lumoavin kun aurinko kurkki taivaalla ja metsä loisti vihreyttään sateisen aamun jälkeen. Otin vielä muutaman varovaisen laukkapätkän sopivan suoran tullessa kohdalle. Liese ei sen enempää laukkapätkästä innostunut ja tempo pysyi kokoajan sopivana. Köpöttelimme hiljakseen tallin pihaan jossa näkyi jo paljon enemmän väkeä mitä lähtiessä. Olin yhtä hymyä kun riisuin Liesen varusteet ja hoidin sen ratsastulenkin jälkeen. Höpöttelin niitä näitä tallityöntekijöiden kanssa huonoilla saksantaidoillani ja aiheutin varmasti keskusteltavaa kahvipöytään oudoilla ilmaisuillani. Kun Liese oli hoidettu ja kuivatusloimeen pakattu vein sen karsinaansa jossa tammaa olikin päiväruuat jo vastassa. En siis sen kauemmaksi aikaa jäänyt tätä hyvästelemään vaan päästin sen heinäkasan kimppuun kun sehän se hevoselle paras palkinto on, ruoka. Ruokaa minunkin vatsa alkoi vaatia, joten kävin pikaisesti kiittämässä Pulmua että päästi minut Liesen kanssa maastoilemaan ja lähdin kohti lähimpää Mäkkäriä.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana syltti Julmetunmoinen sade vihmoi menemään, kun saavuin talliin. Tuulipuvun takki imaisi vettä kuin sieni konsanaan, eikä auttanut jäädä patterin ääreen värjöttelemään takin kuivumista. Riimunnaru mukaan karsinan edustalta ja takaisin sateeseen. Reippaalla tahdilla kipitin tarhoille etsien jo kauempaa katseella Pulmun kuvaamaa Lieselottea. Musta tamma tahtoi hukkua muiden joukkoon, mutta värikäs loimi paljasti tamman. Voi armotonta, että kaikki muutkin tarhakaverit olivat samaan matkaan lähdössä, kun tammaa yritin tarhan portista ulos taluttaa.

Kaiken keplottelun jälkeen sain Lieselotten talliin ja olimme yhä aikataulussa. Oltiin sovittu Pulmun kanssa velanmaksusta, että olisin päivän ajan apulaisena Lieselotten kanssa: hoitaisin tamman ennen ja jälkeen treenin. Hoidettaessa Lieselotte ei ole hevonen vaikeimmasta päästä vaan lähes unenrajamailla keinuva tamma ei liiemmin välittänyt harjauksen etenemisestä. Kumisukalla pyörivät hieromisliikkeet pistivät tamman karvasta pölyn mukavasti liikkeelle ja lattialle kertyi mukava kasa irtokarvaa ja pölyä. Päänharjauksesta tamma ei liiemmin välittänyt vaan silmät puoliummessa yritti päätä vetää ylös ja vaikka moinen yritys oli kaltaiselleni pätkälle erinomainen kiusa oli se kuitenkin turha. Neuvokas täti nappaa nopeasti riimusta kiinni ja harjaa sitten. Päänharjauksen jälkeen kavioiden puhdistus meni siinä missä muukin harjaus. Satulaa tuodessani varustehuoneesta oli Lieselotten ilme jo muuttunut tuosta torkkuvasta hevosesta uhkaavammin luimauttelevaan ja päätä ylös nostelevaan tammaan. Lieselotte osoitti vahvasti mieltään satulaa kohtaan ja vyötä kiristäessä pisti kaiken pyöreytensä peliin, ettei satulavyö yltäisi kunnolla kiinni.

Lopulta kun Pulmu saapui talliin olin jo turparemmin kiinnitystä vailla valmis. Pulmu käveli tamman vierelle, nosti satulansiiven ylös ja kiristi vyön nopeammin ettei edes Lieselotte kerennyt tilannetta tajuta sen koommin kuin minä itsekään. Pulmu katsoi minua hetken ja kehoitti istumaan alas varustehuoneeseen, voisin hetken kuivattaa vaatteita ennen Lieselotten harjausta treenien jälkeen. En tarvinnut toista kehotusta.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana syltti Reilun tunnin, ja hieman kuivempien vaatteiden jälkeen, Pulmu huuteli minua tallinpuolelta. Heitin takin päälleni ja kiirehdin talliin, jossa Pulmu oli jo kerennyt Lieselottelta riisumaan suitset ja vaihtamaan päitset tilalle. Hän otti juuri kypärää päästään ja veti hanskat pois käsistä. Hän kertoi ohjeet tamman hoitoon ennen kuin poistui tallista. Kuittasin lyhyesti ohjeet nyökkäämisellä jo riisuessani tammalta satulaa.

Lieselotte oli reilun hikinen ja otti mielellään vastaan vettä, jota hänelle sangosta tarjosin. Tamma hörppäsi puoli ämpärillistä ja possutteli siitä osan tallin käytävälle isoksi märäksi läntiksi. Tallin käytävälle olin valmiiksi varannut ämpärillisen lämmintä vettä ja ison pesusienen. Vedellä puhdistin tamman hikisimmät kohdat, eli kutakuinkin satulasta jääneet jäljen ja kaulan. Lieselotte otti ilolla vastaan kutitukseen vasta rapsutusta ja kuivaamiseen jälkeen harjaus etenkin kaulalta näytti Lieselotelle tuntuvan mukavalta.

Harjaaminen onnistui kaikilta osin mukavasti, jopa päänharjaus sillä tamma vaikutti olevan liian väsynyt moiseen kiukutteluun. Kaviotkin nostettiin nätisti ja vaikka painoa hän yrittikin vierittää minun kannateltavaksi oli puhdistus helppoa. Aika vierähti nopeasti sillä olimme jo pian iltatallin tekijöiden tiellä, jotka kovaa vauhtia toivat hevosia tarhoista sisään. Päästimme muutaman hevosen kulkemaan ohi käytävällä väistäen toiselle sivulle. Tammalle nopeasti loimi päälle ja talutin hänet karsinaan. Sulkiessani karsinan ovea tuli jo seuraavat hevoset sisälle. Selvisimme kohtalaisen nopeasti pois jaloista. Lieselotte ei pahemmin jäänyt perääni katsomaan, kun iltakauroja jo alettiin jakamaan. Varusteet sain reippaalla tahdilla raivata pois edestä, että talli saatiin yötä varten kuntoon. Kamat paikalleen ja merkkaus kirjaan illan kulusta.

Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen Ulkoasu © Milja 2014 Kuvat © P. Nessel (Thank you for permission!) Taustakuva © The Inspiration Gallery

Hallintapaneeli