Hevoset

Kasvatus

Kilpailut

Meriitit

KTK-I , KRJ-I

Syntynyt

1.9.2014, 32-vuotias

Koulutustaso

Prix St. Georges

Rekisterinumero

VH15-021-0346

Omistaja

Kati (VRL-00102)

Wanda on miellyttämisen haluinen rauhallinen tamma. Wanda on koiran tavoin ihmisen paras ystävä ja se tulee toimeen kaikkien kanssa. Hoidettaessa tamma auttaa hoitajaa kaikin tavoin. Se siirtyy pois tieltä pienestäkin hipaisusta ja nostaa kaviot niiden lähelle kumarruttaessa. Varusteidenkaan laiton aikana Wanda ei pullikoi. Suitset tamma ottaa suuhunsa mielellään ja satulavyötä kiristettäessä se on yhtä normaali kuin muunakin aikana. Syömisen kanssa Wanda ottaa aikansa. Se keskittyy jokaiseen kuppinsa muruseen kulinaristin tavoin hitaasti ja hartaasti. Jos Wandaa erehtyy häiritsemään kesken ruokailusession, seurauksena tammalla saattaa olla loppu illan ikäviä vatsanpuruja. Tästä syystä tamma saa ruokansa hitusen muita aikaisemmin, sillä muuten koko tallin aikataulu menisi sekaisin.

Ratsuna Wanda on hitaasti syttyvä ja vaatii hyvät alkulämmittelyt ennen tositoimia. Tamma taipuu taitavan ratsastajan kanssa jos minkä moisiin kiemuroihin, mutta reagoi välillä liikaakin ratsastajan mielentilaan. Jos kentällä epäröi, Wanda unohtaa täysin alkulämmittelyn aikana saamansa hyvän tuntuman ja ratsastus muuttuu työläämmäksi. Tällöin on jälleen pyöriteltävä tammaa pari kierrosta ympäri kenttää, jotta tuntuma tekemiseen löytyy. Wanda on satunnaisista moodswingeistään huolimatta viisas hevonen ja toisinaan juksaa ratsastajaansa luulemaan, että nyt on aloitettava verryttelyt uudestaan. Vain harjaantunut silmä näkee onko todella kyseessä tamman reagointi ratsastajan mielentilaan vai turhanpäiväinen temppuilu.

Vaikka Wanda onkin sekä kotikentällä että tallissa itse rauhallisuus, se tuo oikean luontonsa esille vasta kisoissa. Jos tammalle on osunut huono päivä kohdalle, kisatulokset ovat sen mukaisia. Wanda saattaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin itse tehtävään, eikä tällöin hyvistäkään alkulämmittelyistä ole apua. Pahimmassa tapauksessa Wanda saattaa ottaa kovista työskentelykehoituksista itseensä ja patsastella paikallaan reagoimatta mihinkään. Onneksi huonoja päiviä Wandalla on harvoin ja kisoista selvitään usein hyvällä menestyksellä. © rebely

i. Impression 169cm rn trak

ii. Logan 166cm rn trak

ie. Ivanka 168cm rn trak

e. Wenona 170cm rn trak

ei. Olympero 172cm trn xx

ee. Wiebke 160cm rn trak

Wandan isä Impression on raamikas ja suurikokoinen ruunikko, joka muistetaan kouluradoilta tanssivine askeleineen ja komeine sukkajalkoineen. Impression on näyttävä hevonen, joka on asunut koko elämänsä kasvattajansa hyvässä huomassa ja kilpailee tällä hetkellä kouluratsastuksen vaativissa luokissa. Se debytoi GP-radoilla vasta vuoden vaihteessa, mutta on osoittanut kuuluvansa kouluhevosten ehdottomaan eliittiin. Impressionin statistiikat ja voittoprosentit puhunevat puolestaan, ja se onkin kilpaillut todella hyvällä menestyksellä viime kaudet. Ori on jalostuskäytössä vielä melko säästeliäästi, mutta muutamat sen jälkeläisistä ovat jo osoittaneet seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja väläytelleet upeita kykyjään vaativissa koululuokissa.

Isänisä Logan on jo edesmennyt ori, joka lopetti kisauransa valitettavan aikaisin jännevamman seurauksena. Koska kisameriitit jäivät melko puutteellisiksi eikä ori päässyt koskaan loistamaan omalla tasollaan, se ruunautettiin jo 10-vuotiaana eikä se täten ehtinyt jätää montaakaan jälkeläistä. Logan suoritti kuitenkin kolmivuotiaana oritestit erinomaisin tuloksin ja se hyväksyttiin trakehnerien kantakirjaan suoriltaan: nuorempana se olikin hetkellisesti varsin suosittu jalostusorina, mutta omistajansa päätettyä keskittyä hevosen kanssa vain kilpailemiseen, siitosprosentti jäi varsin pieneksi. Logan ehti jättää kuitenkin muutamia potentiaalisia hevosia, jotka ovat nyttemmin menestyneet kohtalaisen hyvin. Ori lopetettiin 17-vuotiaana jalkojen mennessä niin huonoon kuntoon, ettei se enää kestänyt käyttöä.

Kuvankaunis Ivanka toimi koko elämänsä ajan siitostammana pienellä tilalla, jossa kasvattaja keskittyi ennemminkin laatuun kuin varsojen määrään. Ivanka polveutuu venäläisistä trakehner-juurista ja se tuotiin Saksaan kolmivuotiaana. Vuoden päästä tästä tamma hyväksyttiin kantakirjaan ja se ansaitsi näyttelyissä State Premium-tittelin. Kilpakäytössä Ivanka ei koskaan ollut, vaikka liikkeiltään se olikin todella laadukas ja sai näyttelytuomareilta usein loistavat pisteet erityisesti ravistaan. Ivanka on kuitenkin kipakkaluonteinen tamma, joka myös periytti hankalaa temperamenttiaan useille jälkeläisistään. Se varsoi yhteensä seitsemän varsaa, joista neljä on tammoja ja kolme oreja. Ivankan jälkikasvu on pärjännyt hyvin kouluradoilla ja suurin osa niistä on myös rakenteellisesti korrekteja trakehnreita, jotka ovat menestyneet näyttelyissäkin.

Emä Wenona on – uskokaa tai älkää – ratsastuskoulun luottohevonen, joka rauhallisen ja kiltin luonteensa ansiosta on ansainnut paikkansa koulun kestosuosikkina. Wenona polveutuu laadukkaista trakehner-linjoista ja tulee hyvältä kasvattajalta, mutta sen omistaja ei koskaan ollut kiinnostunut kilpailemisesta tai meriiteistä. Hän kuitenkin päätti kokeilla ja varsottaa tamman laadukkaalla orilla nähdäkseen, millaisia geenejä tamma periyttääkään. Wenona varsoikin terveen ja kauniin tammavarsan Wandan, joka myytiin varsin nopeasti uudelle omistajalleen ja joka on nyt huippuluokan kouluratsu. Tästä innostuneena Wenonan omistaja päätti varsottaa tammaa vielä toistamiseen ja se on nyt kantavana hienosta koulu-oriista Cashmir xx.

Olympero tunnetaan ennemminkin estehevosten kuin kouluhevosten periyttäjänä. Tummanruunikko ja estehevoseksi melko pienikokoinen ori aloitti kisauransa jo nuorena lupaavan ratsastajan kanssa, joka veikin hevosen aina 150-tasolle asti. Olympero muistetaan upeasta, voimakkaasta ja kissamaisesta hyppytyylistään, joka näytti aina kovin vaivattomalta ja kevyeltä. Orilla onkin erinomainen hyppytyyli ja erityisen laadukas laukka, jota se on periyttänyt useille jälkeläisilleen. Olympero vetäytyi esteradoilta muutama vuosi sitten ja viettää leppoisia eläkepäiviään suuren siittolan jalostusorina. Se on yhä varsin suosittu valinta siitoksessa ja onkin jättänyt lähes sata hienoa jälkeläistä, joille kaikille on yhteistä laadukkaat askellajit ja raamikas olemus.

Emänemä Wiebke kilpaili elämänsä aikana lähinnä aluetason kilpailuissa, joskin haastaen vaikeimmatkin vastustajansa ja voittaen erittäin hyvin prosenttituloksin. Pienikokoinen ja pippurinen ruunikko oli kova vastus kisakentillä, mutta kotioloissa varsinainen lellikki ja nallekarhu. Wiebke kilpaili elämänsä aikana lupaavalla juniorilla ja sen jälkeen vielä harrastemielessä ”tätiratsuna” helpon A:n luokissa. Sen kisaura loppui tamman varsottua ensimmäisen – ja valitettavasti ainoan – varsansa Wenonan, jonka jälkeen se toimi lähinnä harrastehevosena ja vietti leppoisia eläkepäiviään pienellä maalaistallilla. Wiebke lopetettiin 20-vuotiaana vanhuuden vaivoihin. Kiitos sukuselvityksestä Siiri K!

t. Rosenhof Wilma

s. 10.05.2015

i. Valentin

t. Rosenhof Wera

s. 12.06.2015

i. Isidor

o. Rosenhof Waldo

s. 10.01.2016

i. Bardulf

KV-II, KTK-II

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op. Nopeus ja kestävyys op. Kuuliaisuus ja luonne op. Tahti ja irtonaisuus op. Tarkkuus ja ketteryys op. Kouluratsastuksessa op. (vaikeustasolla )

13.07.2015 Le Château de Raconteur, irtoSert (Päätuomari: Vibaja)

Päiväkirja, kirjoittajana Liia Perhosten lepatellessa vatsassa astuin kauniin tallirakennuksen käytävälle. Katselin ympärilleni mykistyneenä; Rosenhof todellakin erosi aivan valtavasti omasta suomalaisesta tallistani, jonka käytävät peittyivät heinänkorsien ja nurkkiin kerääntyvien tavaroiden alle. Karsinoistaan katselivat järkälemäiset puoliveriset ja etsin katseellani ovien kylteistä Wandan nimeä. Olin saanut kyseisen tamman valmennettavakseni muutaman päivän ajan ja tänään ajattelin itse tutustua tammaan hiukan ennen työn alkamista. Vihdoin saavuin oikean karsinan eteen ja kaunis, ruunikko tamma tapitti minua ystävällisillä silmillään ja tulikin välittömästi haistelemaan takinhelmaani herkkujen toivossa. Rapsuttelin hetken tammaa ennen kuin kaivoin harjat esiin. Harjauksen aikana Wandan ystävällinen luonne todellakin tuli esiin; tamma väisti lähes automaattisesti ja nosti kavionsakin kuin pelkällä ajatuksen voimalla. Hymähtelin jatkuvasti suloisen säyseälle tammalle, enkä voinut olla ihastumatta neidin moitteettomaan käyttäytymiseen. Olin saanut omistajalta luvan käydä Wandan kanssa lyhyellä maastolenkillä tänään ja kävinkin etsimässä satulahuoneen ja sieltä tamman omat varusteet. Varustaminenkin sujui ilman pienintäkään ongelmaa ja talutin Wandan tallipihaan. Kun olimme valmiita, lähdin kulkemaan kohti laitumia ja niitä reunustavia pieniä polkuja, jotka lopulta johtivat metsän laitaan ja suurille aitaamattomille pelloille. Ravailimme tamman kanssa rauhalliseen tahtiin ja pellolla laukkasimme pienen pätkän. Wanda käyttäytyi todella hyvin, eikä se edes säikkynyt turhista, vaan kulki rauhallisesti ja varmasti eteen. Kävimme kävelemässä hiukan myös metsässä menemättä kuitenkaan kovin syvälle; ensimmäisenä päivänä metsään itsensä ja hienon kisaratsun hukannutta vierailevaa valmentajaa tuskin katsottaisiin kovinkaan hyvällä silmällä tulevaisuudessa. Lähdimme pikkuhiljaa palailemaan takaisin Rosenhofin talleja ja perille päästyämme palkitsin Wandan kunnon silityksin ja pitkän harjauksen kera! Odotan todella suurella innolla seuraavia päiviä ja tamman kanssa työskentelyä.

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Liia Wandan ensimmäisenä valmennuspäivänä oli tarkoitus kohdistaa huomiota ratsukon yhteistyön toimivuuteen ja pieniin, mutta ehdottoman tärkeisiin perusjuttuihin. Kävelimme yhtä matkaa maneesiin, jonne valmennus siirrettiin viimetipassa kurjan kelin vuoksi. Ratsukko aloitti reippaalla kävelyllä ja he tekivät omatoimisesti voltteja ja ympyröitä, kunnes voitiin aloittaa sama ravissa. Wanda liikkui välillä hiukan velton oloisesti, mutta tällöin kehotin ratsastajaa aina herättelemään tammaa. Olin omistajalta kuullut, että Wanda on hiukan hitaammin syttyvää sorttia, joten alkulämpöjen olisi hyvä kestää hiukan pidemmän aikaa. Lopulta Wanda alkoi hiukan heräilemään ja meno näytti mukavan reippaalta ja rennolta; Wandalla oli todella kaunis ja pitkä askel, jossa ratsastajan näytti olevan mukava istua. Aloitimme ravityöskentelyn lisäyksillä ja siirtymillä, jonka lisäksi ratsukko sai keskittyä kulmiin aivan erityisen tarkasti. Siirtymiset sujuivat todella kauniisti ja etenkin ravi nousi pysähdyksestä todella hienosti. Kulmissa ratsukko teki myöskin hyvää työtä ja oli mukava huomata, kuinka niin hyvätasoinen kaksikko uppoutui täysin työhönsä näinkin yksinkertaisessa tehtävässä. Jatkoimme asetuksilla kiemurauralla ja kahdeksikolla, jonka lisäksi kokeilimme väsitöjä molempiin suuntiin. Vastapäivä tuotti Wandalle yllättäen aluksi hiukan ongelmia, mutta pienillä korjauksilla tämäkin tehtävä saatiin täysin puhtaasti läpi. Laukkatyöskentelyn alkaessa Wanda yllätti kaikki suurella energisyydellään; aluksi tamma liikkui niin reippaasti eteen, että ratsastaja sai hiukan pidätelläkin tamman menohaluja, mutta käyttäytyminen johtui todennäköisesti edellisen päivän rennosta ja rauhallisesta menosta, jonka aikana Wanda oli saanut keräillä ylimääräistä energiaa sisälleen. Laukkan aikana emme tänään vielä perehtyneet mihinkään ihmeellisempään, annoimme tamman vain purkaa isompia energioita ja siirryimme jäähdyttelemään. Samalla puhuimme huomisesta valmennuksesta ja kyselin ratsukon toiveita seuraavan päivän suhteen. Hienosti mennyt perusvalmennus, jonka suuntaisesti varmaan jatkaisimme seuraavanakin päivänä.

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Liia Toinen valmennuspäivä alkoi tyylikkäällä myöhästymiselläni, mutta ratsukko oli omatoimisesti jo aloittanut alkuverkat ja he olivatkin päässeet jo oikein hyvään vauhtiin kentälle saapuessani. Aurinkoisessa kelissä oli mukava työskennellä ulkona ja Wandakin vaikutti hyvin ilahtuneelta ulkoilmasta. Tamma vaikutti suhteellisen energiseltä liikkuessaan ja nopean ravityöskentelyn jälkeen saimme aloittaa laukkajutut. Aluksi laukkasimme kahdeksikkoja ja teimme vaihtoja ja asetuksia, jotka kaikki sujuivat suoraan kuin oppikirjan mukaan. Laukkaväistöihin siirtyessämme Wanda ei aluksi olisi oikein jaksanut kiinostua työstä, vaan koitti hiukan lintsata tehtävänannosta, mutta suostui lopulta suorittamaan annetun tehtävän oikein hyvin. Päätimme välissä treenata hiukan sulkuja, jotka yllätäe tuottivatkin ratsukolle hiukan ongelmaa; Wanda tuntui kovasti punkevan takaosaansa edelle, eikä ravi tahtonut säilyä loppuun saakka. Korjailin hiukan ratsukon toimia ja annettujen ohjeiden avulla tehtävä alkoi sujua suhteellisen hyvin! Wanda vaikutti edelleen hyvin innokkaalta, joten pyysin ratsukkoa ravailemaan muutaman kerran kentän ympäri löysemmällä ohjalla. Wanda purki hiukan suurimpia energioitaan tänä aikana ja valmennus jatkuikin hiukan rauhallisemmissa merkeissä tämän jälkeen. Ratsastajan toiveesta siirryimme treenaamaan Wandalla vastalaukkaa; toisinaan tammalla kuulemma oli hiukan hankaluuksia vastalaukan nostossa, joten lyhyiden väliverkkojen jälkeen lähdimme työstämään tätä. Ongelma tulikin nopeasti eteen, kun Wanda ei millään meinannut nostaa vastalaukkaa. Useiden yrityisten jälkeen saimme vihdoin nostettua laukan, mutta Wanda korjasi sen lähes välittömästi myötälaukkaan. Neuvoin ratsastajaa hiukan apujen suhteen ja yritimme taas uudestaan. Lopulta saimme kuin saimmekin nostettua vasatalaukan, joka säilyi niin kauan kuin ratsastaja halusikin. Toistimme harjoituksen vielä muutamia kertoja, kunnes olimme kaikki hyvin tyytyväisiä suoritukseen! Wanda vaikutti jo hiukan uupuneelta, joten siirryimme jäähdyttelemään ravissa ja teimme reippaassa vauhdissa paljon taivutuksia ja kahdeksikkoja, jotta tamma saataisiin mahdollisimman hyvin palautumaan rankasta treenistä.

Päiväkirja, kirjoittajana Liia Valmennuspäiväni Rosenhofissa alkoivat olemaan ohi ja kolmannen valmennuspäivän jälkeen sain luvan vielä viimeisenä päivänäni puuhailla haluamani hevosen kanssa; teienkin valitsin Wandan kaverikseni, sillä tamman kanssa on ollut todella mukava työskennellä, enkä malttanut olla hyvästelemässä tätä mahtavaa persoonaa. Kolmen valmennuspäivän jälkeen Wandalla seurasi rennompi päivä, jonka päätin jälleen kerran viettää lyhyenä maastolenkkinä ja kunnon harjailun kera. Olin kuullut, että läheltä metsän rajaa löytyi pieni lampi, jonka rannalla saisi käydä hevosten kanssa vähän kahlailemassa ja päätinkin vedä Wandan tänään sinne. Varustettuani tamman lähdimme taas kulkemaan laidunten välistä mutkittelevia polkuja, jotka johtivat meidät metsän reunaan ja sieltä pienelle lammelle. Wanda osoittautuikin hyvin innokkaaksi kahlaajaksi ja se kuopi vettä korvat hörössä ja varsin tyytyväinen ilme naamallaan. Lämpimämmällä kelillä tamma olisi varmasti riemusta kiljahdellen lähtenyt polskimaan syvemmällekin veteen, mutta pidin tamman visusti lähellä rantaa. Polskinnan jälkeen ravailimme hiukan metsässä varoen liikaa rasittamasta tammaa sen vapaapäivänä, mutta Wandalla ei tuntunut lainkaan olevan samanlaiset aatteet; se olisi mielellään laukannut vielä pitkin peltoa ja tamman pideättelemisessä olikin yllättäen kunnon työ! Kävelimme takaisin tallipihalle ja lenkin jälkeen harjailin tammaa oikein kunnolla. Eräs tallityöntekijöistä näytti minulle myös hiukan erilaisia hierontatatpoja, joista tamma näytti erityisesti nauttivan aivan suunnattoman paljon; se roikotti lopulta päätään silmät puoliummessa j anäytti aivan uskomattoman rentoutuneelta ja tyytyväiseltä. Lopuksi saatuaan vielä pari porkkananpalaa Wanda näytti niin onnelliselta elämäänsä, etten voinut olla antamatta tammalle vielä kunnon halausta ennen pakkailemaan lähtöäni. Vajaa viikko jonka vietin Rosenhofissa Wanda-tamman kanssa oli aivan huikeaa aikaa ja vaikka koti-ikävä jo hiukan kipristelikin vatsassani, toivon kovasti tapaavani tamman vielä joskus uudestaankin!

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Sippe Kurvasin Rosenhofiin johtavalle tielle kaasu pohjassa ja pää punaisena. Yllätys – juuri kun minun olisi täytynyt lähteä, oli omalla tallilla taas ollut sen verran apuani vaativia tilanteita pystyssä, että pääsinkin lähtemään tien päälle vasta 20 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Pysäköidessäni Rosenhofin tallipihalle olin huojentunut – missään ei näkynyt raivosta kiehuvaa hevosenomistajaa tai tyytymättömänä odottelevaa ratsukkoa.

Sen sijaan löysin Katin ja Wandan maneesista. Ratsukko oli juuri aloittanut itsenäisen alkuverryttelyn, toisinsanoen myöhästymiseni ei juuri haittaisi valmennusta. Kati pyöritteli Wandaa ympyröillä ja pyysi siltä siirtymiä askellajien sisällä. Tamma näytti rennon letkeältä, ja venytti askeliaan kuuliaisesti.

Kun alkuverryttely oli huolellisesti suoritettu, pyysin Katia tekemään siksak-pohkeenväistöjä pituushalkaisijalla ravissa. Vaativan tehtävästä teki se, että väistöt suoritettaisiin ilman jalustimia. Vaikka Wanda näytti melko suuriliikkeiseltä ja ravi isolta, Kati pystyi suhteellisen vaivatta istumaan satulassa paikallaan. Ratsukko suoritti väistöt ilman moitteen sijaa useamman kerran. Seuraava tehtävä olikin sama, mutta laukassa. Jokaisen laukkaväistön jälkeen piti tulla suoristus ja laukanvaihto. Tämäkin tehtävä oli ratsukolle ilmeisen helppo, koska virheitä ei tullut. Huomautuksen saivat ainoastaan Katin omat ranteet, jotka ajoittain tuppasivat kääntymään ”pianistin käsiksi”. Lopuksi neuvoin Katia ja Wandaa vielä laukkaamaan kolmisen kertaa maneesin ympäri oikeasti reipasta laukkaa esteistunnassa. Wanda laukkasi korvat hörössä, se selvästi nautti pienestä revittelystä. Valmennuksen päätteeksi kiitin valmennettaviani, ja lähdin itse ajelemaan kotia kohti.

Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen Ulkoasu © Milja 2014 Kuvat © P. Nessel (Thank you for permission!) Taustakuva © The Inspiration Gallery

Hallintapaneeli